Miksi lähdin tapaamaan naimisissa olevaa miestä? Oli ehdottomasti ollut sitä mieltä että naimisissa olevat tai muuten varatut ei käy!EI KÄY! Mutta mikä oli se juttu joka sai mut kuitenkin menemään ja tapaamaan...
Siitä on ehkä kuukausi aikaa kun istahdettiin penkille. Jutella piti. Se taisi olla se syy miksi menin että minut jätettäisiin rauhaan. Tapaamaan vain,niin sen piti olla. Kuitenkin hän sai minut mukaansa ajelulle. Hieman syrjäinen puisto oli määränpää taikka ajelun jälkeen löytynyt paikka. Sain näyttää taitoni.
Ei minun pitänyt sen jälkeen mennä enää mihinkään tuon Herran kanssa. Mutta kun käsketään tulla palvelemaan niin minkä narttu sille voi. Joillekkin vain ei kykene sanomaan ei.
Sain pukeutumisohjeet ja käskyn ottaa muutaman lelun mukaan. Menin aamulla aikaisin sinne minne oli sovittu. Ei minua pelottanut, eikä pelota edelleenkään. Tapaamiset ovat olleet hyvin pikaisia. Olen lelu. Käytössä. Pidänkö siitä? Tavallaan kyllä. Se on vaihtelua tunnemössölle jota joutuu muuten käymään koko ajan lävitse. Tämä on helppoa. Menen vain sinne minne käsketään ja milloin käsketään. Ei tarvitse ajatella että tykätäänkö minusta. Ei tarvitse ajatella yhtään mitään.
Päädyimme toisella kertaa jonkun kauniin järven rannalle. Minä en koskaan tiedä minne lopulta päädymme koska minun ei tarvitse sitä miettiä. Istun vain kyytiin ja odotan että pääsen palvelemaan. Herra K kuvaa minua. Jollain tavalla pidän siitäkin ja itseasiassa se on kiihottavaa. Valokuvia,videota... Tiedän etten suinkaan ole ainoa tyttö hänen galleriassaan mutta se ei haittaa minua.
On ollut alusta asti selvää että tähän mieheen ei tarvitse rakastua. Enkä edes halua. Tämä on leikkiä. Vaikka se ei ole sitä mitä haen. Olen ehkä moraaliton. Siitäkään en jaksa välittää. Minä en voi olla vastuussa muiden tekemisistä kuitenkaan. Enkä oikeastaan jaksa edes miettiä asian oikeellisuutta sen enempää.
Hän kahlitsi käteni nippusiteillä selän taa. Peitti silmäni teipillä. Piiskasi. Käski.Käytti.
Mietin että miksi joku herättää tarpeen kysellä asioita kun taas joku toinen ei sitä saa aikaan. Onko kyse juuri niistä tunteiden tasoista joilla liikutaan. Jos ihminen kiinnostaa niin on pakko kysellä. Häneltä en ole paljoa kysellyt. Miksi niin on? Suojelenko itseäni? Ehkä en vain halua tietää liikaa ja päästää häntä ihoni alle. Niin sen on pakko olla.
Herra K laittoi minut myös tapaamaan kaveriaan Herra J:tä. Sitäkin mietin että miksi menin. En tiedä sitäkään. Alistamisella on niin mahtava voima. Jos kemiat kohtaa niin sitten sitä vain tekee mitä toinen toivoo sinun tekevän. Tapaaminen kaverin kanssa oli ihan mukava mutta jälkeenpäin mietittyäni en halunnut lähteä leikkiin mukaan sen enempää. Tilanne kehittyi hieman hankalaksi. Tässä tapauksessa ei oli oikeasti EI.
Kolmannen kerran tapasimme Herra K:n kanssa kauppareissun yhteydessä. Ajoin sovittuun paikkaan ja menin taas hänen kyytiinsä. Nopea suihinotto. Suudeltiin. Pääsin taas videolle. Alan tottua siihen että kuvataan eikä se ole enää mikään kynnyskysymys. Koen itseni viehättäväksi jos joku haluaa kuvata minua. Varsinkin jos tiedän että niitä katsellaan jälkeenkin päin.
En ole hänestä nyt kuullut tuon tapaamisemme jälkeen. Ehkä en enää edes kuule. Se ei kuitenkaan vaivaa minua. Sen näkee...
-siivetönenkeli-