Joskus reilu vuosi sitten sain viestin BDSM-baarissa alistajalta jolla on sadistisia taipumuksia. Viestin sisältö taisi olla yksinkertaisuudessaan se että "Mielenkiintoinen blogi". Muistaakseni ei muuta. Siitä lähti käyntiin viestien vaihto joka jollain kummalla tavalla nostatti ihokarvoja pystyyn ja aiheutti hämmennystä. Hän ehdotti tapaamista jonka pääasiallinen tarkoitus oli vain jutella. Kysyin jo silloin lupaa saada kirjoittaa tapaamisestamme blogiini. Koko tapaaminen oli yksi jännitysnäytelmä. Se hämmensi mieltä niin pahasti että mulla ei ollut hajuakaan mitä siinä tapahtui. Ylipäätään mulle oli uutta että joku ihan aidosti haluaa vain tavata ja jutella. Erityisesti ajatuksia sotki kehoitus tulla paikalle ilman pikkuhousuja. MIKSI? Mitä merkitystä sillä on jos kerran vaan juteltaisiin. No menin paikalle ja ilman pikkuhousuja. Lisäksi minulla oli lupa yllättää jotenkin jos haluaisin. Eihän mulla tietenkään ollut hajuakaan miten ihan tuntematonta ihmistä voisi yllättää. Pähkäilin ja mietin. Jotenkin osasin aavistaa että niiden pikkuhousujen olemassa olosta tai olemattomuudesta kyllä keskusteltaisiin. Keksinkin sitten että yllätän sujauttamalla pikkuhousut matkaan käsilaukkuuni. Sopivalla hetkellä kaivoin pikkuhousut käsilaukusta kysyen että haluaisiko tuo tuntematon ne itselleen. Tilanne ehkä hieman huvitti sitä? Erityisesti keskusteluista jäi mieleen se että tämä alistaja jota vastapäätä istuin kertoi hyvinkin tarkkaan omista periaatteistaan ja tavoistaan alistamisen suhteen. Jostain kuulemastani pidin ja jostain taas en lainkaan. Koko ajan mulla oli pieni epäusko siitä että oikeasti vaan jutellaan nyt eikä muuta. Mun vatsassa lenteli perhosia ja jännitystä. Tuo hämmentävä tapaamien kuitenkin päättyi niin että näin minusta pois päin kävelevän selän.

Viestittely jatkui. Alkuun aktiivisena ja sitten vähän ei aktiivisemmin. Kunnes n. puoli vuotta tapaamisen jälkeen sain viestin että "Olisi kiva jatkaa kouluttamistasi". Sisuskalut heitti ympyrää kun en tajunnut mitä tapahtuu. Enkä mä kai kaiketi ole vieläkään perillä siitä mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Aiemman epävarmuuden tilalle on kuitenkin astunut varmuus siitä että haluan sitä lisää. Jännittää kuitenkin että mitä olen oikein haluamassa.

Minä en edes tiedä miksi häntä kutsuisin. Kuulemma vaikka Jumalakseni. Ehdotus siitä tuntui kovin naurettavalta alkuun mutta ehkä mä voisinkin? Vai voisinko? Miten se voikin olla niin törkee. Ilmekkään ei värähdä kun se on niin varma itsestään ja asemastaan. Ehkä mua alkuun vähän pelotti mutta ei mitenkään väärällä tavalla. Kuitenkin sellaisella tavalla jota en muista aiemmin kokeneeni.

Ensin minulle asetettiin ehto että en saa häneltä mitään pyytämättä. No mä olen niin huono pyytämään että luovuin jopa koko ajatuksesta. Tuli kuitenkin päivä jolloin hän alkoi viedä tilannetta eteenpäin. Päädyttiin toiseen tapaamisen ja jossain kohtaa mun oli myönnettävä että nyt ei juttelut auta...Sain ohjeistuksen käyttää stringejä ennen tapaamistamme tai vaihtoehtoisesti olla kokonaan ilman pikkareita. Mulla ei ollut yksiäkään stringejä mutta hankin kun en halunnut olla töissä ilman. Kotona tyydyin pikkuhousuttomuuteen. Vielä vannotin että minä en lankea ottamaan rangaistuksia moisen pikkuasian takia. Tuli kuitenkin pettymyksen ja turhautumisen hetki kun asia ei mennytkään ihan niin kuin oli suunniteltu ja sorruin itsepäisyyteen. Pettyneenä luulin että tapaaminen siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Onneksi niin ei kuitenkaan lopulta käynytkään. 

Ajelin sovittuun paikkaan ja mua jännitti ihan hirveästi siinä odotellessa. Tuo itseään Jumalaksi kuvitteleva herrashenkilö saapui paikalle kommentoiden heti alkuunsa mun lihoneen sitten viime näkemän! Jep! En mä oikeastaan loukkaantunut koska mä olen kyllä ihan tottunut katselemaan itseäni peilistä. Toisina päivinä pidän näkemästäni enemmän ja toisina vähemmän...Mä en tiennyt mitä odottaa. Ehkä mä kuitenkin odotin alkuun jotain juttelutuokiota mutta tällä kertaa sitä ei tullutkaan. Mut johdatettiin sisälle hotelliin ja mä olin niin pyörryksissä että en yhtään pistänyt merkille mihin huoneeseen edes mentiin. Enkä mä tiedä sitä itseasiassa vieläkään. Kun mä en vaan muista. Alistajani istui rahin päälle ja käski mut eteensä seisomaan jalat levällään. Se veti kumihanskan käteensä ja siinä oli jotain uskomattoman pervoa mun mielestä. Se toi ne kumihanskaiset sormensa mun klitorikselle ja sisään ja se satutti mua. Ihan tahallaan. Lopuksi se käski mun nuolla ne sormet jotka oli ihan mun kiimassa ja mä imin ne puhtaaksi. Sitten se käski mun kääntyä ja pyllistää sille. Olin jotenkin niin hämmennyksissä että en edes tajunnut pistää vastaan. Seuraavaksi se kokeili mun persettä sormillaan. Käski kääntyä ja ilmoitti että saan valita kolmesta sormesta yhden jonka nuolen puhtaaksi ja että yksi niistä ei ollut mun perseessä juuri. Mua inhotti koko ajatus. Enkä mä pystynyt valitsemaan. Se valitsi mun puolesta. Väitti että juuri se sormi ei ollut mun sisällä. Mä en uskonut sitä mutta varovasti maistoin sitä sormea silti. Sitten se jutteli mulle ja mä seisoin sen edessä hämmentyneenä. Oisin halunnut olla vaan hiljaa. Mun nilkkoja alkoi väsyttää ja se antoi mulle luvan istua lattialle sen eteen. Tuli puhetta hengityksen kontrolloinnista koska pidän siitä mun mieheni kanssa tehtynä. En tiennyt uskaltaisinko kokeilla sitä kenenkään muun kanssa. Se houkutteli mut kokeilemaan. Taistelin siinä jonkun aikaa tuijottaen vuoroin sen silmiä ja vuoroin kuristukseen houkuttelevaa kättä. Mietin uskallanko? Lopulta sen rauhallinen olemus pakotti mut uskaltamaan ja mä asetin kaulani siihen käteen ja se puristi vähän. Eikä se ollutkaan kamalaa. Hämmentävää...Mulla oli turvallinen olo ja mä rentouduin. Ehkä siksi että siinä oli jotain tuttua ja turvallista. Outoa ehkä jollekkin mutta ei minulle.

Olin kertonut hänelle yhden fantasian ennen tapaamistamme. Minä ikkunassa joko rääkättävänä tai nauttimassa. Katselemassa ohikulkevia ihmisiä mutta niin että he eivät oikeastaan näe minua. Toden totta se komensi mut siihen ikkunan eteen. Ehdin rekisteröidä että vastapäätä oli keltainen kerrostalo. Iso kerostalo. Miljoona ikkunaa ja varmaan yhtä paljon asukkaita. Verhot oli mun suojana mutta mun oli pakko sulkea silmät. Mun sisään soviteltiin kokonaista kättä ja se sattui mutta nautin sellaisesta kivusta. Aurinko paahtoi mun kasvoja ja siellä verhojen sisuksissa oli melko pian hapeton olo. Olisipa ollut yö.

Tämän jälkeen on jälleen hankala muistaa tapahtumien todellista järjestystä. Sisältö lienee järjestystä tärkeämpää. Mun rajoja koeteltiin ja olen itse yllättynyt omasta heittäytymiskyvystä. Ehkä ensimmäistä kertaa tiedostin että mulla ei todella ole vaihtoehtoa. Ainostaan turvasana keskeytäisi toiminnan mutta minä en sitä ihan heppoisin perustein käytä. Enkä ole koskaan käyttänyt.

Yksi hankalimmista asioista oli käydä vessassa ilman että oven saa sulkea. Siellä mä istuin ja pakotin itseäni pissaamaan. Mä vihasin sitä ehkä eniten kaikesta. Mä haluan sulkea vessan oven kun asioin siellä. Mun ei annettu koska yksityisyys ei kuulemma kuulu subin oikeuksiin. Joku muukin on joskus yrittänyt selittää moista puppua mulle. Enkä mä ole suostunut. Nyt mun oli pakko. Se löi piiskalla niin kovaa että mua ei ole kai kukaan ikinä lyönyt niin lujaa. Ehkä ne on pelänneet mun valitusta koska mä kai valitan aika paljon ja heilun. Haukon henkeä ja pelkään että oksennan. "Jumalani" ei tuon taivaallista välittänyt mun kiemurteluista. Mä pidin siitä tunteesta että saan inttää vastaan jos huvittaa mutta se ei johda mihinkään. Alistumista parhaimmillaan. Tuolla Jumalalla oli aikaa odottaa mun taipumista. Se ei vaan kyllästynyt odottamaan. Mä kyllästyin ennemmin pistämään vastaan kuin se odottamaan. Ensimmäistä kertaa mulla ei edes ole syyllistä oloa tottelemattomuudesta tai katumusta siitä etten heti pystynyt koska se taivutti mut loppuun asti ja antoi mulle aikaa taipua. Ei sillä ollut kiire eikä hätä mihinkään. Se vaan tuijotti mun silmiä monessa kohtaa ja mä tuijotin takaisin. Joka sekuntti sitä tuijotusta tiputti mua syvemmälle ja taivutti lisää.

Syömisenkin aika tuli ja ulos menon. Mun oli pakko testata että antaisko se mun korkkarien sijaan laittaa tennarit. Ensin ei luvannut mutta asetti ehdon luvalle käyttää tennareita. Saisin laittaa tennarit jos hän sais kusta mun päälle. Kaulasta alaspäin. Mä olen jotenkin kuvitellut että moinen touhu ei sovi mulle missään tapauksessa! Ei ikinä! Ei milloinkaan! Eikä tule tapahtumaan! Yllätyin kuitenkin valitessani ne tennarit eikä sillä valinnalla ollut oikeastaan mitään tekemistä enää niiden kenkien kanssa. Mua jopa hymyilytti pukiessani niitä tennareita jalkaan. Mua jännitti! Ehkä eniten se että onko se oikeasti tosissaan.Mä halusin ottaa siitä selvää.Panta kaulassa se lähti viemään mua ulos. Eikä panta häirinnyt mua ollenkaan. Päinvastoin tuntui enemmänkin mukavalta. En mä edes oikein huomannut koko pannan olemassa oloa. Musta tuntui hyvältä olla hyvässä seurassa ja alistuminen tekee mut onnelliseksi.Hyviin alistajiin törmää harvoin. Nyt sellainen oli törmännyt minuun melkoisella voimalla ja pistänyt mun raja-aidat sileiksi... Tilasin salaattini kanssa vettä ja tuo vesi alkoi näytellä suurta osaa istuessamme ja jutellessamme. En voinut olla pistämättä merkille kun alistaja joi. Vesi vaan hupeni kannusta ja mä tiedostin tasan tarkkaan miksi. Se todella aikoi kusta mun päälle!Silti mulla ei ollut perääntymisen halua. 

Tuli aika palata takaisin. Tuli aika polvistua kylppärin lattialle. Mä en pistänyt vastaan koska itsehän olin tieni valinnut ja nyt oli aika kulkea se tie loppuun asti. Mä olin alasti polvillaan siellä suihkun lattialla ja peitin mun silmät käsillä. En mä tiennyt miten mun ois pitänyt suhtautua. Pidinkö mä siitä kun se lämmin kusi valui mun rintoja pitkin vatsalle ja siitä viemäriin? Pidinkö? En mä sitä suoranaisesti inhonnutkaan. Se oli jotain sellasta mitä ois pitänyt inhota ja mä yritin inhota mutta en mä inhonnutkaan.Musta on tullut nöyryytettävämpi lutka kuin oon ikinä kuvitellut olevani!Mä jopa kiitin lopuksi! Vinkuen ja ja tyrmistyneenä koittaen todella inhota tapahtunutta. Koitin kuulostaa kiittämättömältä. Ehkä mä onnistuin siinä. En mä tiedä?? APUA! Sylkeä naamalla ja kusta keholla. Silti mä haluan juuri tämän ihmisen kohtelevan mua lisää niin kuin se kohteli. Mä haluan itkeä sille..."Kiitos lainasta" lukee minussa ja mä pidän siitä.

Tuli sateinen ja synkkä aamu mutta mun mieli oli täynnä aurinkoa.

****

Jossain kohtaa aloin miettiä että olisi mukavaa jos tapahtumia voisi seurata niin alistajan kuin alistetun silmin. Erityisesti halusin juuri saada tämän henkilön kirjoituksen blogiini. Sain kuin sainkin hänet pyydettyä kirjoittamaan....

****

En enää muista kuinka kaikki alkoi, bdsmbaarista nyt kuitenkin. Se taisin olla minä, joka kirjoitti ensimmäisen viestin luettuani rastaan tekstejä. Siitä kaikesta on kuitenkin jo aikaa.
 
Pientä viestittelyä on ollut silloin tällöin ja nyt kesän alussa alkoi olla sessiolle sopiva aika. Paljon olin kerennyt saada tietoa rastaan mieltymyksistä ja ajatuksista kirjallisessa muodossa, osa siitä oli ärsyttävän ristiriitaista. Pisti minut varuilleen, epäilemään syitä miksi hän on tähän ryhtymässä. Onneksi aikanaan kuitenkin silmät kertoivat asioiden olevan hyvin. rastas ei ollut sitä mitä hetken epäilin hänen olevan: hyväksyntää hakeva ja siksi kaikkeen suostuva.
 
Lueskelin tuota viestinippua ja kyselyn vastauksia kynä kädessä. Kirjoitin paperille suunnitelman: realistisuus, kuulustelu, nöyryytys, piiska, nipistimet, silmälaput, nurkka.
Mietiskelin mitä minä haluan: syy, ei yksityisyyttä, itsetyydytys edessäni, käyttäytymissäännöt. Siitä oli hyvä alkaa kassia pakkaamaan ja miettimään tarkemmin juttuja. Uusi subi kuitenkin vaatii aina uudet temput ja rastas vaikutti haastavalta vaikka minulla oli epäilykseni silloin vielä.
 
Käyttöä odottava subi on aina miellyttävä näky, niin oli nytkin .. istumassa penkillä Hämeenkadun reunassa. Ja vielä myönsi myöhemmin, ettei edes muistanut miltä näytän. Pikkaisen hämillään ja varuillaan oleva rastas. Rangaistuksiakin oli jo kertynyt edellisen viikon ajalta sopivasti. Kipu kun ei kuulemma sinänsä häntä kiihottanut ja piiskaamiseenkin saisi olla syy. Kerroin kyllä, että minun kiihottumiseni on ihan riittävä syy. Vaan eipä jäänyt ainoaksi.
Hameen nosto edessäni.. muutama kysymys .. aukkojen tarkastus .. Nöyryyttävää sinänsä ja hansikoitujen sormien imeminen puhtaaksi. Takapuolessa käytin kahta sormea ja kasvojen eteen nostin kolme sormea. Kerroin kahden käyneen siellä ja annoin valita minkä imee ... Sen verran nöyrästi suu aukesi siinä vaiheessa, että työnsin sen puhtaan suuhun, kun ei rastas kyennyt valitsemaan. Puhtaus oli sellainen juttu, mikä nousi monesta kohtaan esiin.
 
Mikä minua sitten kiihotti? Kivun tuottaminen, nöyryyttäminen pienillä asioilla. Kiimaiseksi jättäminen ja sen kärvistelyn katsominen, kun ei kerran saanut pyydettyä panoa. Vessan käyttö ovi auki ja kaikki siihen liittyvä häpeily sekä ujo pissa :)
Rajojen rikkoutuminen. Syömään lähtiessä, kun kaulapanta oli jo kaulassa ja näytti siinä pysyvän, tuli pyyntö saada lähteä tennareissa. No kilttinä setämiehenä annoin valita: joko korkkarit tai tennarit ja virtsaan hänen päälleen kun tullaan takaisin. Tätäkin päätöksentekoa oli mukava katsella .... ja vielä kun huoneen ovi oli sulketunut rastas mietti ääneen olisiko sittenkin pitänyt laittaa korkkarit.
 
Nytkin ensimmäinen sessio meni pitkälti etsiessä niitä heikkoja kohtia ja kiihottavia asioita, kaiken sen perustekemisen keskellä. Hassusti sanottu, mutta niinhän se on .. sitä tekee jonkinmoisen session mielessään valmiiksi todellisena aiheena on kuitenkin kontaktin saaminen subiin. Samalle aaltopituudelle pääseminen. Siihen nähden tämä kerta oli kovin nautinnollinen
 

Ja muistin lähettää kiitokset myös rastaan omistajalle.

n