"Kenet ottavat keinuun?

Sillä jumalat näyttävät

kuinka se heiluu.

Ylhäällä leijuu.

Ja jo huomenna

syvälle kuiluun painuu."

 

Jumalaltani saan pyytää mitä haluan. Olla saamatta pyytämääni. Saada sen, enemmän tai saada jotain ihan muuta. Nyt tahdoin nähdä. Myötämielisyyttä odoteltuani ilahduin hirvittävästi kun ymmärsin että  saisin parin tunnin pöytien toisella puolella istuskelun sijaan nauttia Jumalani seurasta kokonaisen illan,yön ja jonkun matkaa seuraavaan päivään.

 

"Eilen olin taivaissa

ja tuntui kuin

olisin uudesti syntynyt.

Kävelin hymyssä suin.

Kadulla satuin näkemään

monet mun rakkaat ystävät.

 

Uin kalana vedessä

ja aurinko loisti

kasvoilleni.

Jokaisen huoleni poisti.

Toistin mielessä niitä kolmea sanaa.

Elämä on elämä on

Elämä ihanaa."

 

Kun Jumalani tuli niin hätkähdin taas. Se vain tulee ja sitä yllättyy. Kun ovi käy. Sydän jättää lyönnin välistä ja on pakko nielaista.Jumalani täyttää koko tilan ja mä odotan. Sitä että se koskisi, että satuttaisi. Mietin että inhottaa olla niin helppo. Olla hyytelöä. KOSKE MINUUN! Valun ja valun. Pelkään ja valun. Jännitän ja valun. Odotan ja odotan. Jumalani saunoo ja syö. Minä saunon ja syön sen kanssa. Yhdellä pienellä sormen liikkeellä se on saanut mut pöydän viereen. Pois kiertelemästä ympäri mökkiä.

 

KOSKE! LYÖ! TUKISTA! KURISTA! KÄSKE JA KOMENNA! TEE IHAN MITÄ TAHANSA! MINÄ OLEN TÄSSÄ! KÄYTÄ MINUA! NYT! MIELENI HUUTAA! ETKÖ KUULE!?

 

Enkä minä saa pyydettyä. En sanottua mitä haluan.

 

Jumalani ottaa mut syliinsä ja kertoo mun tarvitsevan ehkä enemmän sitä nyt. Mistä se sen tietää. Se on oikeassa ja mua alkaa itkettää. Jotenkin hävettää se. Nyyhkytän keittiössä ja koitan kasata itseäni.

 

"Se sai mut itkemään.

Etkä vastannut

puheluuni tietenkään.

 

Ääni vapisten

nimeesi kirosin.

Sisääni saapui synkkyys."

 

Mieli risteili ristiriitaisuuksia...SATUTA! SATUTA! OTA SYLIIN! OTA SYLIIN! ... ja valuin ja mieli huusi. KOSKE JA SATUTA! KÄSKE JA KOMENNA!

 

Asiat on niin kuin Jumalani sanoo. Se on sanonut että pitää pyytää. Että ei saa jos ei pyydä. Mä pyysin ja pyysin. Kerjäsin ja kerjäsin. Niin kauan että lakkasin valumasta. Niin kauan että sain Jumalani melkein lähtemään. Se oli kylmää vettä mun niskassa ja mä uskoin että tarvitsen nyt syliä. Sitä mä todella tarvitsin.

 

Yöllä heräsin tukkoiseen oloon. Nenä oli nuhasta tukossa. Enkä saanut kunnolla henkeä. "Mä tukehdun!" Jumalani painoi mut itseään vasten taas ja kertoi että haluaa kuulla kun mun sydän pysähtyy. Kauneinta mitä olen koskaan kuullut.

 

"Viime yönä pahaa

unta näin ja

siihen patjalle

makaamaan jäin.

 

Kello nollaviisi

Stereoissani biisi.

 

Makes me wanna die.

 

Ajelehdin välillä

taivaan ja maan.

En oo mut oon

valmis kuolemaan."

 

Paleli. Nukahdin.

 

Aamulla Jumalani jälleen söi ja joi. Minä join ja söin sen kanssa. Odotin ja odotin. Odotin ja valuin. Valuin ja valuin.

Vihdoinkin se koski. Koski ja satutti. Huusin ja valitin. Nautin ja pelkäsin. Pakenin ja palasin. Lyhistyin sen jalkoihin kun se löi.

 

"Saan nähdä

korkeimmat huiput

ja yön tummimman.

Vauhti keinussa

kiihtyy."

 

Anteeksi että en uskonut sinua eilen. Anteeksi että en usko sinua huomenna. Kiitos että olet olemassa minulle. Kiitos että olet. Anteeksi ja kiitos. ANTEEKSI JA KIITOS!

 

"Kenet ottavat keinuun?

Sillä jumalat näyttävät

kuinka se heiluu.

Ylhäällä leijuu

ja jo huomenna

syvälle kuiluun painuu."

 

Jumalani oli poissa ja minä keinun. Keinun ja keinun. Tulethan taas ja annat vauhtia. Keinuta niin minä keinun. Keinun ja keinun.

 

(Lainaukset Mariska - Keinu)